Heippa! Ajattelin että kerron aina välillä vähän kokemuksia, tuntemuksia jne painonpudotuksen, elämänmuutoksen ja muitten ympärillä ku tämä ei ole ensimmäinen kerta kun yritän pudottaa painoa ja muuttaa ruokailutapoja.
Mun heikko kohta on herkut, pahin painajainen ja vihollinen. Asuin yhessä exäni kans Etelä-savossa ja erottiin vuonna 2015, muutin takasin kotipaikkakunnalle ja muutin elämäntapaa, laihduin aika paljonki. 10kg parissa kuukaudessa, olin niin onnellinen! Mietin vaan että "oisko tää se mahdollisuus, että oikeasti nyt laihtuisin?" Jonkin aikaa meni hyvin, jaksoin pitää yllä suht hyvää ruokavaliota, käyä ulkona lenkkeilemässä ja kotona reenailla jonku verran. Kunnes tapasin nykysen poikaystävän..
En usko että oon ainoa joka on repsahtanu parisuhteen takia huonoihin elämäntapoihin, autoiluun, herkutteluun ja hyvään mutta epäterveelliseen ruokavalioon. En todellakaa syytä poikaystävääni siitä, että kilot tuli takasin + vähän extraa.. Oma vikahan se on, ei kukaan pakottanu mässään herkkuja ihan miten sattuun.
Meillä ei oo koskaan ollu sillain mitään herkkupäivää, vaan ollaan viikolla sillon tällön aina ostettu ja syöty. Rasvanen ruoka, vaaleat leivät ja vaalea pasta, pullat yms lihottaa ja niitä tuli syötyä paljon. Yks lemppariasioita oli myös ulkona syöminen, pitsat, hampparit, sipulirenkaat ja ranut, ai että oli herkkua! Mutta oliko se syöminen kaiken tämän arvosta? No ei. Mua kaduttaa, itkettää ja ahistaa että päästin itteni tähän pisteeseen.
Liikkuminen jäi kokonaan pois, joka paikkaan kuljetaan autolla. Sen kyllä huomaa, mun astma on tosi huonossa kunnossa, aiemmin en joutunu käyttään paljoa ollenkaa astmalääkkeitä (ennen muuttoa Etelä-savoon) ja nyt astmalääkkeet on osa mun arkea. Aamulla, päivällä ja illalla vedetään piippua. Vähintään sen 2-3 kertaa päivässä ja enintään, hm? 5-6?
Oon nyt kuitenki viime viikolla yrittäny käyä lenkillä, tiistaina, torstaina ja perjantaina tuli tehtyä yli 2km lenkki. Keskiviikkona ja sunnuntaina noin 1km lenkki, oon ylpeä että oon kuitenki saanu ahterin penkistä ja käyny lenkillä. Yks joka motivoi käymään, on läheiseni koira. Käytän sitä aika useasti kävelyllä, se on pienempi koira joten se ei kyllä kamalan pitkiä lenkkejä käy, mutta onhan seki jotain. Mikä motivoi teitä lähteen sinne lenkille jos laiskottaa tai on huono päivä?
<3 : Neoniperhonen
Asutko poikaystäväsi kanssa? Onko teillä nyt jotain herkkupäivää? Onko hänelläkin samanlainen ruokavalio kuin sinulla ettet niin helposti repsahtaisi vanhaan?
VastaaPoistaSe on tosi hieno juttu että olet lähtenyt liikkumaan edes vähän. Siitä se elämänmuutos alkaa!
No, ei virallisesti, vielä. Mutta suurimman osan ajasta poikaystävä on mun luona :) tällä hetkellä ei ole herkkupäivää, ku yritän välttää herkkuja kokonaan. Eri ruokavaliot meillä kyllä löytyy, suurin eroavaisuus on varmaan se että syödään eri aamiaiset ja lounaat mutta päivällinen pysyy samana. Hän syö töissä mitä nyt syö (edellisen päivän ruuat, tai sitten käy jossain syömässä.) Mie taas sitte syön joko kotona jotai kevyempää lounaaks ja iltapäiväksi teen ruuan ku hän tulee töistä. Jos meillä on pastaa tai riisiä yms. Niin korvaan joskus (en aina) ne esim keitetyllä kukkakaalilla ja hän sit syö pastaa tai riisiä tai perunaa. Tuun kyllä kirjotteleen paremmin mun ruokatottumuksista tänne, ku pääsen vauhtiin!
PoistaKiitos tsempeistä ja mukavasta kommentistasi! :)