Kerron itestäni..

Moikka! Mie ajattelin, et kerron itestäni sen verran että tunnette mua kuitenki jotenki. Ehkä tää postaus auttais teitä ymmärtään mua paremmin, tai sit tää postaus on vaan turha eikä ketään kiinnosta? En aijo tässä kertoa siitä, kuinka mulla on joku tietty syy miks oon lihonnu, en todellakaan. Oma syyhän se on, ku ei ole liikkunu tarpeeks ja on vaan tullu mässäiltyä.

Tää postaus kertoo musta, vähän syvällisemmistä asioista. Jotenki tää tuntuu hieman raskaalta kertoa, toki voin turvautua tänne anonyymin nimen taakse, mutta silti tää on mun blogi. Kerron täällä suurimman osan. Avaudun aika hyvin, tai ainaki tulen avautuun tulevaisuudessa kuhan tää blogi pääsee jaloilleen. En myöskään kirjota tätä blogia sitä varten, että haluaisin kuuluisuutta, tulla tunnetuksi "isossa blogimaailmassa" - en välitä siitä pätkääkään. Haluan olla inspiraation lähde itelleni, motivaatio. Haluan kirjottaa tätä blogia sen takia, että kun on vaikeaa nii voin lukea kaikista saavutuksista, hyvistä hetkistä.. Haluan myös inspiroida muita ihmisiä, haluan että jos joku saman painonen nuori neiti siellä jossain miettii laihdutusta saa musta motivaatiota liikkua.

Häpeän useasti mun ulkonäköä, en käy uimassa vaikka rakastan uimista! Mutta pelkään sitä mitä muut ajattelee. Voisin ihan hyvin käyä salilla, muttako siellä on muita ihmisiä. Tiedän että ne ajattelee että "no mitäs toi läski täällä tekee ku sen pitäs olla hesellä ostamassa hamppareita." Haluan näyttää näille idiooteille, että kyllä läski, lihava, ylipainonenki pystyy.

Mua on koulukiusattu niin pahasti koko mun kouluajan.. En enää ikinä halua takas kouluun. Mulla ei oo ammattia, haluan ammatin. Mutta en uskalla, en halua mennä enää takas kouluun. Tiedän että ihmiset "muuttuu ajanmyötä" mutta ku kaikki ei muutu. Ihan sama vaikka ihmiset muuttuu, näen kuitenki samat naamat jotka huusi mulle rumia sanoja, toivo et tapan itteni tai syön itteni hengiltä. Ku käyn lenkillä ja joku tulee mua vastaan, mua alkaa ahistaan. Tänään vasta nautin lenkkeilystä enkä ajatellu sitä mitä muut ajattelee musta. Kävelin omaan tahtiin. Tein oman lenkkini ja olen ylpeä!

Mutta kuitenki ne rumat sanat, ne lyönnit. Kaikki. Ne jäi mieleen ja ne jätti arvet. "Harrastan" paniikkihäiriötä, saan paniikkikohtauksia. Voin huonosti, masennun helposti ja ku oon masentunu nii syön. Syön herkkuja, syön ruokaa, syön liikaa. Joskus en syö ollenkaa ku mua oksettaa se mitä peilistä näen.

Tämä kaikki on väärin. Kenenkään ei pitäis voida huonosti, kenenkään ei pitäis olla laiha, mahtua kokoon XS-M. Vaikka on lihava, niin kyllä lihavatki pystyy tekeen asioita, LIHAVAT VOI OLLA KAUNIITA. Lihavatki pystyy ihmeisiin ilman mitään kummallisuuksia. Tän blogin myötä etin itelleni tukiverkostoa, joka tukee mua sillon ku on vaikeaa. Mie tuen teitä ku teillä on vaikeaa. Kaikesta huolimatta oon tässä tänään ja haluan tehä muutoksen mun elämälle. Haluan olla terveellisempi ja voida hyvin. En halua kuolla liikalihavuuteen tai johonki sairauteen joka tulee sen myötä.

kuva lainattu weheartit:istä.

<3 : Neoniperhonen